"Työmatka" takana, hieno matka toteamaan, että monta vuotta valmisteltu projekti toisessa maassa oli päässyt toteutusvaiheeseen. Tapasin tuttavia vuosien takaa, ystävällisiä, arvostettuja kollegoja. Oli hieno illallinen, kauniit seremoniat, kaunis kaupunki. Itsekin sitä toisella kielellä käyttää enemmän adjektiiveja ja superlatiiveja kuin tavallisesti! Sain siis hyvästellä sitäkin osaa entisistä tehtävistäni. Pidettyäni onnittelupuheen tuntui, että saattaisin vielä olla työkykyinenkin, mutta en astuisi taaksepäin, en.
Asuntoasiat askarruttavat, pitää miettiä vaihtoehtoja. Jos tässä alkaa purkaa kotia, tarvitaan kyllä työkykyä! Jättäisinkö siis nämä männynlatvat, jotka ovat minua vuosikausia tukeneet!
Täti on onneksi saanut avun lääkityksestä, kohtauksia ei ole ollut puoleentoista viikkoon. Koti- ja ystäväapu toimii. Väsynyt hän on, ei entisensä. Sielläkin pitäisi olla. Seuraavaksi on kuitenkin pikku Annan synttärit.
Kolmas portti avaa tien työelämän jälkeiseen omaan aikaan. Miten elämä nyt järjestyy, miltä se tuntuu? Onko elämällä arvoa ilman työpanosta, suorituksia ja työn rytmiä? Kuinka tästä elämänvaiheesta selviän, kuinka minun käy? Eläkkeelle siirtymisen jälkeisiä kokemuksia,tuntoja,päivien kulkua sellaisina kuin ne tulevat.
keskiviikko 18. huhtikuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pieni eläkekirja
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Edesmenneen ihmisen käyttötiliä, minkä numero on ilmoitettu monelle taholle, ei kannata lopettaa ainakaan vuoteen. Lopetin muut tilit rahasi...
-
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Minua ei enää kiinnosta ajatella eläkkeelle jäämisen aikaa ja prosesseja, ei ole tainnut kiinnostaa vähään aikaan. Se kertoo minulle, ett...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti