Minne olen menossa?

Muutoshalu kuljettaa. Lähdin eilen tutkimaan Helsingistä Kotikadun maisemista cityasumisen vaikutelmia, kun mietinnässä oli poikamme lähes käyttämättömän näköalakaksion jakaminen siellä. Karhupuiston kummien järjestämä ulkoilmajuhla antoi kuvan toisenlaisesta Kalliosta, jossa on yhteisöllisiä mahdollisuuksia. Minua pyydettiin vapaaehtoistyöhön, kerrottiin osallistumismahdollisuuksista. Ei-juppimainen ja eloisa alue viehätti minua, kun oli 80-luvulla siellä töissä. Nytkin se tuntui virkistävältä verrattuna lähiömäisen asuinalueemme rauhaan. Tiedän toki sen alueen ja asukkaiden monenlaiset piirteet. Ilmeisesti alan haluta asumiselta muutakin kuin lepopaikkaa. Vastakohta syrjäkylän Torpan ja kaupunkisykkeen välillä olisi aikamoinen. Mies tarvitsee uuden työnsä takia majoitusta pk-seudulla pari viikkoa kuukaudessa. Varmaan minun olisi ajateltava se asunto lähinnä vierailupaikkana. Ongelmana olisi edelleen, mihin kuuluisin, missä olisin kirjoilla, missä voisin sitoutua mukaan johonkin toimintaan. "Haluan asua siellä, minne olen menossa", sanoi poikamme muuttaessaan pois kotoa. Minne minä olen menossa - kahteen suuntaan!
Ensi viikolla olen menossa ulkomaan "työmatkalle" ja sitten valmistelemaan lapsenlapsen syntymäpäiviä. On tosi ihana kuulla lasten äänet puhelimessa. Ne ovat niin iloisia ja täynnä elämää. Monen lapsen äänestä ja silmistä on ilo sammunut jo alkutaipaleella. Kumpa näitä silmiä ei mikään sumentaisi.