Kivenä virrassa

Eilen tapasin sattumalta entisen työtoverin asemalla. Kuulin uusista tempauksista, joita pieni luottamusjohtoryhmä keksii valtansa säilyttämiseksi. Suututtaa ja mieleni kirjoittaa taas eri sävyisiä kirjeitä. Tiedän, että lähettäminen olisi nytkin turhaa. Säälin työtovereita ja suren energian tuhlaamista haitalliseen toimintaan, kun oikeitakin haasteita olisi riittävästi. Yritän kuitenkin pysytellä kivenä, joka lepää valkoisena virran pohjassa pyörteiden alla.
Ihmeellistä, että minä sain toimia suurimman osan työelämääni rauhallisissa rakenteissa, joissa pystyi vaikuttamaankin. Nyt vasta näen sen merkityksen.

Miksi kirjoitat sitä blogia, kysyi mies. Tästä on tullut kuin keskustelukumppani, kun olen paljon yksin. Kirjoitan mielessäni usein silloinkin, kun kone on kiinni. Työpaikalla tottui siihen, että keskustelukumppani löytyi aina. Alunperin ajatus oli vain seurata konkreettisesti, mitä minulle yhtenä suurenevasta eläkeläisjoukosta tapahtuu. En arvannut, että joudun tällä tavalla suremaan entistä työtäni, olin varautunut tavallisempiin irtautumisvaiheisiin. Ajattelin myös, että jos yhä useampi kirjoittaisi kokemuksistaan, niistä voisi olla jotain apua eläkeaikaan siirtyville. En tiedä, onko eläkeläisten kokemuksista tehty koosteita, varmaan kirjoittajaseminaareissa on ainakin materiaalia syntynyt.

En ole tänään ollenkaan toimelias. On jonkinlaista tyhjäkäynnin tuntua ensimmäistä kertaa. Kodissa en viitsi ryhtyä mihinkään, ennenkuin teemme päätöksen siitä, aletaanko tätä purkaa pois. Lenkillä luettelin itselleni asunnon hyviä puolia: rauhallinen, tilava, hyvä sijainti, hyvät ulkoilumahdollisuudet, yhteydet ja palvelut - mutta jatkossa yhä enemmän tyhjillään. Olen jo ottanut valokuvia kodista. Tuhansia aamukahveja olemme isossa pöydässä aamulehden kanssa juoneet ja lähteneet tahoillemme. Sohvalla olen nukahdellut saksalaissarjojen rauhoittamana. "Kuka se oli" havahdun usein, kun jakso päättyy. Hyvästelen jo siis tätäkin osaa elämästäni.

Aikani kuluksi katsoin tallennetun vanhan mustavalkoisen filmin "Lukitun oven salaisuus". Muutoin en ole tähän mennessä avannut televisiota päiväsaikaan. Liekö esteenä se ohje, jonka joku antoi varhaista eläkettä suunnittelevalle: "Katso nyt ensin viikko television päiväohjelmia ja päätä vasta sitten!"