Oppimista

Uuden oppiminen tuottaa iloa. Mitä nyt voisin oppia? Tietokone ainakin tarjoaa siihen paljon mahdollisuuksia. Jotain uutta olen oppinutkin nyt itse tekemään, kun työpaikan mikrotukihenkilö ei ole apuna. Tämä blogin luominen oli kiinnostavaa. Ohjelmat kyllä ohjaavat paljonkin, mutta en tahdo muistaa myöhemmin, miten jotain tein ja se harmittaa. Pitäisi varmaan mennä esim. kuvankäsittelykurssille, että ymmärtäisi perusteitakin eikä vain toimisi hakuammunnalla.

Minun pitäisi oppia kuuntelemaan paremmin toista ihmistä sekä keskittymään kuuntelemiseen (puheen, musiikin) ilman, että ajatukset harhailevat. Viime vuosina olen muuttunut näissä suhteissa, tullut jotenkin hatarammaksi ja muistan huonommin, mitä joku kertoi. Arvelen, että mietiskelyharjoitukset voisivat auttaa. Tein äsken harjoitusta, jossa kivi laskeutuu veden läpi hiekkapohjalle ja asettuu sinne. Valoa kuultava vesi virtailee yli, mutta kivi pysyy paikallaan. Se oli aika hieno harjoitus. Luin sen zen-buddhistisesta kirjasta. Siinä myös kehoitettiin joskus viettämään päivä tekemättä mitään. Puiden latvojen katselu on ollut jo vuosia jonkinlainen voimaannuttamisharjoitukseni. Sellainen lepo tuntuu nyt sopivalta, kun tunnistan jossakin syvällä piilevää väsymystä. Selvimmin väsymys liittyy kaikkeen suunnitteluun ja organisointiin.

Olen täällä kaupunkikodissa kuin siedätyshoidossa, jossa odotan työoireitten vähenevän, vaikka altistavat tekijät ovat lähellä. Mietiskely voi olla yksi apukeino. Nyt minulla on kuitenkin mieheni kanssa treffit kaupungilla.