Lepotilaa

Väsymys jatkuu, raukea ruumiillinen väsymyksen tunne tuntuu jäsenissä, vaikka nukuin hyvin. Ei se tunnu epämiellyttävältä, enemmänkin painavalta lepotilalta, joka vetää hengityksen syväksi. Nytkö se odottamani eläkkeellejäämisuupumus vasta tuli, kun olen ollut liki 12 viikkoa vapaalla? Vai onko se sitä, että tämä hiljaisuus tarttuu olemukseen? Onko täällä liian hiljaista ja virikkeetöntä?

Olenko väsynyt, pohdin pitkin viime syksyä enkä oikein osannut tunnistaa ja vastata. Jaksaisinko sitä, mitä vuosi sitten? Olin kokopäivätyössä. Tulimme tänne pitkänäperjantaina, leivoin, laitoin ruuat, järjestin tilat, lauantaina tuli kuusi yöpyvää ja kävi myös muita vieraita. Maanantaina läksimme taas työkaupunkiin. Voi olla, että jaksaisin hyvinkin, jos taas tulisi koko perhekunta saman katon alle. Voimiahan saa myös edestäpäin. Tänä vuonna perinteinen perhekokoontuminen ei sopinut ja nythän tilaa tarvitaankin tädille. Verkkainen tahti on omiaan tähän pääsiäisaikaan.

Ohut vitivalkoinen raekerros peitti portaat ja pihamaan aamulla. Nyt se on sulanut pois. Tuuli ajelee villahahtuvapilviä, tummanharmaita alta ja vaaleita päältä.