Pientä elämää

Kylmänkirkas vappuaaton aamu. Valo ympäröi Torpan. Mies sanoi, ennen kuin silmäni aukaisin: On se kiva, kun pidät kodin kauniina, tähän on nyt kiva herätä. Tämä tarkoitti makuuhuoneen, tupakamarin uutta järjestystä. Vaatekomeron tuonti teki pienen huoneen ahtaaksi. Käänsin sängyn toisin päin, vaihdoin verhot valkoisiin, siirsin lipaston, vaihdoin peilin. Nyt huone on suorastaan väljemmän näköinen kuin ennen. Järjestää entistä uudelleen on köyhän miehen sisustusta. Sellainen, mitä itse voi tehdä, on kivaa. Ulkopuolisten ihmisten hommaamiseen ja isompiin operaatioihin on kynnys korkea. Se ikkunoiden vaihtokaan ei ole niin yksinkertaista, kun valmistajilla on omat elementtinsä, joista se pitäisi rakentaa. Asiamiehen oli vaikea nähdä, kuinka piirretty ikkunamalli toteutettaisiin, vaikka se oli vanhastaan tavallinen malli. Pyysin tarjousta toiseltakin valmistajalta.

Jossain vaiheessa mietin sitä, kuinka me kaksi tulemme toimeen, kun olemme kaiket päivät yhdessä. Vielä se aika ei olekaan, mutta enemmän nyt kuitenkin olemme yhtä aikaa kotona kuin ennen, kun molemmat olimme menossa. Mies pelkäsi aikaa, jolloin hän olisi ainoa kehittämiskohteeni. Minua huolestutti, miten pienistä asioista alkaa tulla isoja, kumman suosikkiohjelmia katsotaan jne. Tietoisuushan täyttyy aina, jos ei isommista niin pienistä asioista. Tiedän, että moni vanha pari kuluttaa päiviään jatkuvassa kinastelussa ja syyttelyssä.

Toisen kunnioitus lienee tärkein asia, tuttu fraasi, mutta laaja sisältö. Ei puolisoa omista niin, että hänen olemistaan saisi kaikessa määrätä. Omaa tilaa ja aikaa, ei aina yhdessä. Omaa tekemistä. Luottamusta. Hyviä sanoja, silloin kun niitä vielä voi sanoa. Sitä voi oppia. Kyllä sen nyt uskoisi olevan helpompaa kuin elämän kireinä ja väsyneinä ruuhkavuosina, jolloin puolisolle ei energiaa juuri riittänyt.

Eilen oli kotihengetärpäivä. Oli rauhallinen olo hyvän saunaillan ja unen jälkeen. Leivoin suosikkejamme: pähkinäleipää Maija Asunta-Johnstonin kirjojen mukaan sekä puolukkapiirakkaa. Samalla kuuntelin radiojumalanpalvelusta - ilman käsien puuhaa en pystykään keskittymään kuulemiseen. Kehittelin broilerpadan ja marjapirtelön lounaaksi. Mies kirjoitti ja luetti tekstejään. Ruokia vietiin myös tädille.
Pientä, hyvää elämää pienessä torpassa. Tätäkin päivää tulen joskus kaipaamaan - tai jompi kumpi meistä.