Eivät ne minun alakuloni jaksa toiseen päivään kestää, varsinkaan keväällä. Eilen oli oikein slow life-päivä (Kolmannen huoneen Ellinooran hauskan kirjoituksen mukaan) Ajelehdin puuhasta toiseen saamatta mitään aikaan -lueskelin blogeja, kirjoittelin pari sähköpostia, mietin vastauksia entisestä työpaikastani tulleisiin kysymyksiin, avustin miestä rankojen sahaamisessa tunnin verran, otin hetkeksi haravan käteen, katselin mitä kasveja on nousemassa penkeistä, unohdin melkein että olin pyytänyt naapurin Pirjoa lähtemään kanssani vesivyöjumppaan. Se olikin sitten taas vesi-ja väriterapiaa.
Tälle päivää olikin minussa yllättäen kypsynyt toimintaa, jonka käynnistin aamuvarhain. Ensinnä sain veroilmoitukset postiin. Metsäveroilmoituksen tekoon haimme oikein asiantuntija-apua. Ensi vuonna se jo sujuu omin avuin. Käytiin metsänhoitoyhdistyksessä keskustelemassa uuden yhteyshenkilön kanssa. Seuraavaksi saatiin parannusta Torpan vaatesäilytykseen. Ostettiin tupakamariin kolmiosainen komero, joka jo tuotiin, siirrettiin sen tilalta isoäidin klaffipiironki peräkamariin ja sen tilalta taas peilipiironki eteiseen, joka kaunistui kummasti. Saatiin tunnissa korjautetuksi piirongin peili. Illalla kävi ikkunaremonttifirman mies kaavailemassa tarjousta, remontti onnistuisi vasta syksyllä. Ja välillä olin tädin luona neljä tuntia, hoidin kauppa-ja pankkiasiat, keitin ruokaa hänelle, juttelimme. Kotona ei kyllä ole ruokaa tänään laitettu.
Mieskin pysyi mukana, vaikka aloitti uuden kirjan kirjoittamisen klo 5.30 ja jatkoi sitä iltapäivällä pari tuntia. Hänen hienoimpia piirteitään on muuten laupeus: Olimme 25 km päässä, kun muistin, että veropaperit jäivät kotiin. No haetaan. Etkö yhtään kimmastu, kun unohdin. No mukavahan sinun kanssasi on ajella ja jutella! Ei onnistuisi minulta. "Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa", on evankelista Hilja Aaltosesta kertovan kirjan nimi.
Hauskaa on, kun päivät voivat olla erilaisia eikä kukaan määrää, millaisia niiden pitäisi olla! Huomenna voi olla vaikka dekkaripäivä.
Kolmas portti avaa tien työelämän jälkeiseen omaan aikaan. Miten elämä nyt järjestyy, miltä se tuntuu? Onko elämällä arvoa ilman työpanosta, suorituksia ja työn rytmiä? Kuinka tästä elämänvaiheesta selviän, kuinka minun käy? Eläkkeelle siirtymisen jälkeisiä kokemuksia,tuntoja,päivien kulkua sellaisina kuin ne tulevat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pieni eläkekirja
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Edesmenneen ihmisen käyttötiliä, minkä numero on ilmoitettu monelle taholle, ei kannata lopettaa ainakaan vuoteen. Lopetin muut tilit rahasi...
-
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Minua ei enää kiinnosta ajatella eläkkeelle jäämisen aikaa ja prosesseja, ei ole tainnut kiinnostaa vähään aikaan. Se kertoo minulle, ett...
Good words.
VastaaPoista