Alakulolle tilaa

Taas Torpassa. Lumi vielä kattaa varjopaikat, mutta aurinkoisella päädyllä pilkistävät narsissit. Väsyttelee, vaikka nukuin hyvin, nukuimme molemmat. Minä en ole nyt valvonut aamuyön 1-2 tunnin valvokkeja, kuten työssä ollessani yli 10 vuoden ajan.
Olen ollut monena päivänä väsynyt. Jalkani kipeytyvät runsaammasta kävelystä ja jouduin päättämään, että en voi lähteä Santiago de Compostelan pyhiinvaellukselle.

Illalla tultuamme lämmitin kertalämmitteisen saunan. Vaivannäkö kannattaa, kun Aitokiukaan löylyt ovat hivelevän pehmeät. Kuu paistoi saunaan ja valaisi pihapiirin juhlavalla valolla. Viivyttelin pihalla tullessani saunasta. Hiljaisuus ympäröi, kunnes kuului joutsenten töräyttely yötaivaalta. Taas nousi itsekseen hymy huulille.

Olen täällä rauhan majassa, mutta mieltäni painavat työpaikkani kuulumiset, joista taas kuulin. Mietin, voisinko tehdä jotain, tulkita tilannetta ja vedota, mutta hylkään ajatuksen. Enhän pystynyt mitään vaikuttamaan työssä ollessanikaan. Väistymisen viisautta ei tunnu olevan kenelläkään. Ollaan kuin huoltajuuskiistassa, jossa lapsen etu unohtuu. Taitaisi olla parempi, että en kuulisi mitään, kun en voi olla välittämättä niistä, joihin kiista heijastuu.

Tädin kunto vaihtelee kovasti, eilen jo harkittiin keskussairaalan päivystykseen lähtöä, tänään on ollut parempi olo. Kotipalvelun viime viikolla lupaamaa turvapuhelinta ei ole tuotu. Huomenna täytyy hoitaa näitä asioita.

Lapsenlapsia on ikävä, vieraantuvat kun tulee pitkiä väliaikoja. Melkein voin aavistaa, mitä tarkoittaa tyhjän sylin syndrooma. Nyt on siis jotenkin alavire, moni asia surettaa. Antaa olla, nyt minun ei tarvitse tsempata työviikkoa varten!