Aamulla puoli kuusi herään, ei nukuta enää. Maailma on valoisa. Lämpömittari on asteen pakkasen puolella. Päivän paras hetki odottaa, kahvihetki, päivän ainoa. Pian kahvi tuoksuu tuvassa. Otan sen kanssa puolukkapiirakkaa. Auringon nousu näkyy jo pihaikkunasta mäntyjen takaa. Talvella se nousee päätyikkunan edestä. Tupa on taas siisti maalaamisen jälkeen. Narsissit valaisevat pöydällä. Eilisen kirkkokonsertin muistona hyrisee Jaakko Löytyn laulu: Tuuli työntää kulkijaa. Avaan ikkunan lintujen aamukonserttiin. Kauempaa kuuluu teeren kukerrus ja muutama joutsenen töräytys. Raikas ilma leviää tupaan.
Katselen puita. Puut ovat minulle tärkeitä. Puut elävät kauemmin kuin ihmiset.
Päätyikkunasta näkyy sadan metrin päässä valtava,kaunis kuusi. Siinä on tosiasiassa kaksi puuta. Naapurin Vieno kertoi, että enoni ja naapurin poika olivat poikasina kietoneet yhteen kaksi kuusentainta. Siitä on yli seitsemänkymmentä vuotta. Mies pelkää, että puu kaatuu myrskyssä sähkölankojen päälle.
Äiti kertoi tarinan isoisän koivusta, joka on tulotien varrella pihapiirissä. Äidin yhdeksänkymmentävuotias isoisä, joka eleli syytinkiläisenä tässä peräkamarissa, oli itsenäisyyspäivän aamuna sanonut: Kun aurinko on tuon koivun kohdalla, minua ei enää ole. Päivän kiertyessä iltapäivän puolelle oli kahdeksanvuotias äitini mennyt katsomaan isoisää. Tämä nojasi ikkunapieleen, kasvot kohti koivua ja aurinkoa. Hän ei herännyt enää. Siitä asti koivu oli isoisän koivu. Samalla paikalla on koivu nytkin, tuskin sama, mutta samaa juurta.
Minäkin olen istuttanut lapsuuteni ihannepuun tuomen ja jouluvaloja varten kuusen. Mies istutti kolme omenapuuta. Täytyy kertoa lapsenlapsille, että joskus muistavat niiden historian!
Olen yksin talossa. Voi olla että en tapaa ketään ihmistä tänään, puhelimessa varmaan vaihdan sanoja. Miehen lähtiessä viime viikolla tuntui hetken, että en halua jäädä yksin, se on niin karua olemista. Mutta osaan olla itseksenikin. Poissaolevat ovat mielessä mukana, en pelkää. Monet kysyvät, enkö pelkää ollessani yksin täällä syrjäkulmalla. Jotenkin en pelkää, joskus olen tehnyt kyllä suunnitelmia miten toimia, jos joku alkaa murtautua.
Kuuntelen radiota, esim. maalatessani kaappeja kuuntelin ymmärrettävää keskustelua suhteellisuusteoriasta. Radion klassinen musiikkitarjonta on hienoa. Luen kolmea kirjaa rinnakkain. Aikaa on jotenkin enemmän kuin silloin, kun toinenkin jakaa tilan ja ajan.
Tämä on yksinoloa, ei yksinäisyyttä. Olen nähnyt myös lohdutonta yksinäisyyttä. Sitä näkyy vanhan miehen silmissä kassajonossa, naisen kasvoissa korkealla kerrostalon ikkunassa. Koetan tervehtiä jotenkin, sanoa jotain. Veljeni tekee paljon enemmän. Työttömäksi jäätyään hän alkoi käydä katsomassa tuntemiaan yksinäisiä vanhuksia heidän kodeissaan tai sairaalassa.
Olen saanut työhön liittyviä viestejä. Eilen häivähti ensimmäistä kertaa reaktio, että voisin taas tarttua asioihin. Nyt on oltava tarkkana! Eläkeläiset pysykööt lestissään.
Huomisiltana mies tulee taas kirjoittamaan tänne. Mitähän laittaisin iltapalaksi? Sanoin hänelle viime viikolla, että hänen sijoituksensa top-listallani on noussut, koska olen taas alkanut ajatella mitä hänelle laittaisin ruuaksi! Lapset täyttivät ruokkimistarpeeni vuosikymmenten ajan.
Kolmas portti avaa tien työelämän jälkeiseen omaan aikaan. Miten elämä nyt järjestyy, miltä se tuntuu? Onko elämällä arvoa ilman työpanosta, suorituksia ja työn rytmiä? Kuinka tästä elämänvaiheesta selviän, kuinka minun käy? Eläkkeelle siirtymisen jälkeisiä kokemuksia,tuntoja,päivien kulkua sellaisina kuin ne tulevat.
sunnuntai 6. toukokuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pieni eläkekirja
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Edesmenneen ihmisen käyttötiliä, minkä numero on ilmoitettu monelle taholle, ei kannata lopettaa ainakaan vuoteen. Lopetin muut tilit rahasi...
-
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Minua ei enää kiinnosta ajatella eläkkeelle jäämisen aikaa ja prosesseja, ei ole tainnut kiinnostaa vähään aikaan. Se kertoo minulle, ett...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti