Vanhojen valokuvien aika

Harmaa, kolea sadepäivä. Aamulla maalasin taas kaappeja, mutta tavararöykkiö odottaa huomiseen maalin kuivumista. Siinä on sitten yksi ratkaisu valmiina, keittiökaapit toistaiseksi. Ikkuna-asiassa käännyin myös vanhan korjauslinjalle, mutta en tahdo löytää remonttimiestä. Ne joita on suositeltu, ovat kiireisiä ja varattuja. Pitänee opetella tekemään itse. Mieskin osaisi yhtä ja toista, jos ehtisi paneutua. Netissä opiskelin vanhan korjausoppaita pitkän tovin. Mistähän ihmiset yleensä löytävät remonttimiehiä? Kaikki ne sisustuslehtien remontit, kuka ne on tehnyt?

Muuttaisiko tänne kokonaan? Voisi asua yhdessä paikassa, voisi käyttää paikallista terveyskeskusta, ei tarvitsisi koskaan jättää takkamuuria kylmenemään. Liittyisin maa-ja kotitalousnaisiin, ottaisin diakoniaseurat ja kinkerit. Alkaisin kirjoitella kylän kotisivuille. Siinähän minulla on yhteisöä.

Tämä asia odottaa vieläkin vastausta. Katsoin netistä, kuinka helposti muuttoilmoituksen teko käy. Mutta itse hankittu elämä on siellä muualla, ei sitäkään hetkessä pois heitä. Tänne ei sopisi juuri mitään tavaroistammekaan. Tänne on menosuuntamme ollut jo vuosien ajan, mutta jotain on, mistä luopuminen ei ole itsestään selvää. Ehkä siihen liittyy kaikki se, mitä olen kotipitäjästäni lähdön jälkeen tehnyt. Se ikään kuin pyyhkiytyisi pois. Olen myös katsellut asuntoja lähikaupungeista, mutta sitten olisi taas tavarat kahdessa paikassa. Täytyy uskoa, että ajan mittaan tämäkin ratkaisu kypsyy.

Täti soitti iloisena, että hän oli käynyt pyöräkelkan kanssa 100 metrin päässä naapurissa kylässä. Jalkojen turvotus on laskenut niin, että hän sai mieheni kengät jalkaansa. Soittelemme pari kertaa päivässä.

Katselin vanhoja valokuvia ja papereita. Etsin niistä tietoa talon kunnostuksista ja löysinkin tiedon, että nämä ikkunat on laitettu vuonna 1964. Talo on rakennettu 1865 ja vähän laajennettu myöhemmin. Tämä on oikeasti ollut torppa 1800-luvulla. Toistakymmentä ihmistä tässä on yleensä asunut. Kysyin kerran äidiltä, missä he mahtuivat nukkumaan. Kaksikerroksiseen ylisänkyyn pantiin lapsia poikittain riviin, kyllä siihen mahtui. Nyt on siis tullut se aika, että voin keskellä päivää selailla vanhoja valokuvia!

Olin illalla maa-ja kotitalousnaisten kanssa 1,5 tunnin kuntolenkillä. Meitä oli vain neljä, kun satoi koko ajan. Päivällä kävin pyörällä kaupassa, 10 km. Tulee merkintöjä kuntovihkoon! Olen alkanut nukkua paljon paremmin kuin työssä ollessani. Silloin oli tavallista, että valvoin keskellä yötä tunnin pari, yleensä heräsin miettimään jotain työasiaa. Luin kunnes alkoi nukuttaa. On paljon dekkareita, joista en muista mitään. Hälytystila on nyt tainnut mennä pois päältä!