Paastonaikaa

Viime vuoden kevättalvella satuin menemään toisen seurakunnan kirkkoon, jossa oli tuhkamessu. Puhuttiin tietenkin paastosta. Minulle nousi paaston aiheeksi Kauniitten ja rohkeitten katsominen. Olen ollut koukussa siihen 15 vuotta, noloa tunnustaa. Puolustelen sitä sillä, että oli rentouttavaa katsella jatkuvia ongelmia, joihin ei tarvinnut itse löytää ratkaisua - vaikka katsoja sen helposti olisi löytänytkin. Mutta joka tapauksessa, olihan se noloa seurata vuodesta toiseen parien vaihtumisia ja ikuisia juonitteluja. Messussa tehtiin tuhkaristi otsaan ja sitten annettiin vielä ehtoollinen. Ja melkein sanoisin, että ihme tapahtui: menetin täysin mielenkiintoni kyseiseen ohjelmaan enkä ole alkanut katsoa sitä paastonajan loputtua. Kerran koetin katsoa, mutta ällötti suorastaan.
Nyt en päässyt tuhkamessuun, mutta radiosta iltahartautta kuunnellessani keksin uudeksi aiheeksi keskittymisharjoitukset. Kuuleminen on aina ollut minulle vaikeata tai paremminkin kuulemalla hahmottaminen. Vaikka kuuntelen paljon klassista musiikkia, en tunnista kappaleita. Säveltäjän joskus arvaan tyylistä kyllä. Puheita ja varsinkin saarnoja minun on vaikea kuulla, yleensä en muista sanaakaan. Nyt ajattelin, että radiohartaudet ovat sopivan mittaisia harjoituskohteita. Koetan siis pitää harhailevat ajatukseni kasassa ja kuulla, mitä puhuja sanoo, mikä viesti hänellä on. Siis etten kesken kaiken ala kelata seuraavaa ruokaa tai lapsille soittamista.
Tänään keksin toisenkin harjoituksen: luen joka viikko jotakin kehittävääkin, en vain dekkareita ja romaaneja. Sain tähän idean lapsenlapselta. Häntä, kuusivuotiasta kiinnosti katsoa viikinkielämän DVD:tä. Nelivuotiasta siskoa se ei kiinnostanut, hän halusi katsoa smurffeja. "Annaa ei kiinnosta tieto", totesi isoveli.

Tuli mieleeni, että työelämästä erottautumisen lisäksi henkiseen laiskuuteeni voi vaikuttaa äidin asennoituminen henkiseen ponnisteluun. Samalla se tuntuu kyllä epäuskottavalta kaikkien vuosien jälkeen. Hän sanoi kuitenkin aina, että älä opiskele mitään, jossa pitäisi kauheasti vaivata päätä. "Nätysti vaan" ammattiin. Monessa muussakin asiassa olen joutunut vanhemmiten toteamaan, että äidin kanta on minussa vahvistunut, kaikesta aiemmasta vastustuksestani huolimatta.