Torppahoidossa

Yöllä satanut lumi kimmeltää puhtaana aamuauringon valossa. Olo on levollinen hyvin nukutun yön jälkeen. Monta viikkoa vaivannut huonounisuus kaikkosi torpan luomupalveluissa.
Tulimme eilen lyhyen matkan päästä kapungista. Lumet olivat tulleet enimmäkseen katoilta alas. Ryhdyin kohta kertalämmitteisen saunan monituntiseen lämmitykseen. Ulkorakennuksen sauna oli tietenkin jääkylmä. Kannoin saunapataan pesuvadilla lunta ja sytytin alle pienen tulen. Pesä veti hyvin, vaikka savupiipun päällä nökötti vielä lumikasa. Se kertoi että kiukaan pesäkin alkaa vetää hyvin. Niin olikin ja yli kymmenen vuotta vanhat enon koivuklapit alkoivat heti iloisesti palaa aitokiukaassa. Olo alkoi kohta tuntua paremmalta.
Puun ja lumen lisäysten välissä hiihtelin ja kävelin lumikengillä lähimaastossa. Löysin navetan takaa naapurin metsittyvältä pellolta oikein hirvien leirin: Useita makuuuksia, paljon kulkujälkiä ja isoja papanakasoja. Täällä ne ovat hiljaisuudessa hakeutuneet noin lähelle asumusta, sitä ei ole ennen tapahtunut. En kuitenkaan nähnyt oksistossa syömäjälkiä.
Kahden ja puolen tunnin kuluttua kiuaskivet olivat punaisia. Istuskelin lämpenevässä saunassa ja odottelin oikeata sulkemishetkeä: että ei tulisi häkää, mutta lämpö ei karkaisi.Saunatuvan puolella oli jo padassa runsaat pesuvedet kuumana.
Kun sain pellit kiinni, lähdin hiihtämään kauemmas. Oli hienoa hiihdellä läheisellä suojärvellä pitkästä aikaa. Saatoin nähdä ilveksen jäljet, isoja pyöreitä tassun jälkiä. Yhdessä oli viisi ison kynnen raapaisun näköistä jälkeä. Täällä on hiljattain nähty ilves. Ketun, hirvien, peurojen ja jänisten jälkiä oli runsaasti. Hanki kantoi iltapäivälläkin. Vapauden tunne on hieno, kun voi suunnistaa minne haluaa.

Ja sitten saunaan. Niin pehmeä ja kostea on kertalämmitteisen Aitokiukaan löyly, vain savusauna voittaisi sen.Välillä kävin ulkona, otin lumipesua ja takaisin saunaan iho sihahdellen. Miehen selkä sai kunnon pesun, se kuuluu saunarituaaleihin.
Saunoin vielä yksinkin. Lopuksi istuskelin kuivuvan saunan lauteilla olutpullon kanssa, katselin hämärtyvää pihapiiriä ja nautin olostani. Yksi olut riittää mainiosti, mutta maistuu saunan kanssa.

Sauna on tosi maalaissauna, saunatupa laitettu entisestä navetan karjakeittiöstä eli "köykistä", suihkua ei tietenkään ole vaan pestään vadista. Ei sinne kaupunkilaisia voisi viedä, vaikka karjanpidosta on jo yli neljäkymmentä vuotta.

Nautin samalla myös torpan luomuelementeistä, esim. siitä että nyt sai veden lumesta eikä johdosta. Tupaan ei tarvinnut panna jääkaappia päälle, kun kylmälaukku pärjää kylmällä kuistilla.Hella ja takka lämmittävät tuvassa. Ilmalämpöpumppu kyllä kohisee peräkamarissa.

Lauantai-illan rutiineja on saksalaissarjan katsominen. Ja niin kävi kuin monasti ennenvanhaan: Nukahdin sohvalle kesken ohjelman ja havahduin loppumusiikkiin, kysyin: kuka se oli. Ja nukuin koko yön tämän päälle, seitsemään asti, heräsin uutena ihmisenä. Olin ulkona ja liikuin noin kolme tuntia. Se ja sauna auttavat ihmistä!
Nyt lähden kohta taas hiihtelemään kantaville hangille. Ihmettelen monasti, kuinka jaksoimme anakin kerran kuussa ajaa Helsingistä tänne melkein neljäsataa kilometriä. Tänään en taas ihmettele.
Sen sijaan ihmettelen,miksi kirjoitan taas tätä blogia, vaikka kirjoitan päiväkirjaakin ja samalla sitä, miksi laitoin tämän taas blogilistalle.