Helpottava tapaaminen

Tapasimme Lapin rajoilla tutussa kurssikeskuksessa, kuusi entistä työyhteisöni eläkeläistä. Oli mukava ajatus matkustaa paikkaan, johon liittyy paljon hienoja, joskin osin paineisiakin muistoja.Olemme kaikki olleet eläkkeellä muutaman vuoden tai vähemmän.
Kolme paikallisinta jäsentä huolehtivat ruuista.Saimme herkutella Lapin itsetehdyillä tuotteilla ja nauttia vieraanvaraisuudesta.
Ensimmäisenä iltana istuttiin saunan jälkeen takkatulen ääressä ja kerrottiin kuulumisia, mitä kullekin on tapahtunut. Toisena aamuna käytiin läpi ikävimmät ja mieltä edelleen vaivanneet työ-ja eläkkeellejäämiskokemukset.Kuuntelimme toisiamme, jaoimme tuntoja. Vain yksi meistä oli voinut jäädä eläkkeelle aivan oman suunnitelmansa mukaan. Se on jättänyt koko työelämää ja itsetuntoa leimaavan tahran mieleen. Kyllä on työelämässä kehittämistä, jos nostettava eläkeikä aiotaan kunnialla saavuttaa tulevasuudessa.
Iltapäivän kirkastuessa kuljimme laavulle, joimme nokipannukahvit ja iloitsimme vaaramaisemista.Palattuamme kerroimme iloisimmat ja kannustavimmat muistot toisillemme. Kerroimme samalla toisillemme mitä hienoa toisistamme muistamme. Ydintehtävässä onnistuminen oli kannustavinta. Osalle oli jäänyt niistä elinikäisiä ihmissuhteita. Työtoverien tai esimiesten huomaavaisuus oli myös jäänyt lämmittämään mieltä.
Vielä jaoimme eläkeohjeita toisillemme: Katkeruutta emme haudo, haemme iloa, lähdemme liikkeelle, vaalimme mielekästä tekemistä, iloitsemme siitä terveydestä mitä meillä on, elämme tätä päivää.
Minäkin sain kuulla yllättävää palautetta siitä, mitä olen joillekin merkinnyt ja se ilahdutti sydäntä.
Viimeisenä päivänä koimme kaikki erityistä helpotuksen tunnetta. Olimme tulleet kuulluiksi ja nähdyiksi. Moni sanoi, että oli helppo puhua, kun toiset tiesivät mistä oikein puhuttiin ja olivat osallisiakin samoihin tuntoihin. Eläkeläisyys toi myös puhumisen vapautta.
Me olemme nyt työpaikkamme historiaa ja moni asia siellä on muuttunut. Kaikesta emme halua enää tietääkään, mutta tuttujen ihmisten kuulumiset kiinnostavat.
Me muistamme samoja aikoja ja asioita. Aikanaan teimme parhaamme. Totesimme, että paljon enemmän oli sittenkin hyviä asioita, omaa kasvua ja oppimista, vaikeuksista selviämisen antamaa voimaa, yhteistä ponnistusta ja jakamista.
Tämä pieni piirimme oli meille rikastavan yhteisön kokemus Pekka Himasen sanoin.