Koko päivän olen raivannut serkkuni kanssa tädin asuntoa ja varastoja, tavaraa on lajiteltu, miehen auto pakattu täyteen kaatopaikalle vientiä varten, kasoja on koottu eri ihmisille ja kirpputoria varten, naapuritkin saivat kantaa tavaraa kotiinsa. Itsekin toin kaksi isoa kassillista kotiin, keittiötavaraa, pöytäliinoja, pitsilakanoita ja valokuvia. Kerran täti puhui, että jonkun hänen ystävänsä pitsilakanat oli kaadettu kaatopaikalle. Sanoin että pidän huolen etteivät hänen omansa joudu sinne. Ehkä laitan ne verhoiksi mökille.
Huomenna päästään luuttuamaan ja järjestelemään, kun serkku saa pakatuksi omat kasansa. Siinä on topakka organisaattori, kun tavaroista on kysymys, minä olen niissä paljon huonompi. Nurjamielisyyteni on hälvennyt. Olemme erilaisia, vahvuudet ja heikkoudet ovat eri kohdissa. Nyt väsyttää.
Kolmas portti avaa tien työelämän jälkeiseen omaan aikaan. Miten elämä nyt järjestyy, miltä se tuntuu? Onko elämällä arvoa ilman työpanosta, suorituksia ja työn rytmiä? Kuinka tästä elämänvaiheesta selviän, kuinka minun käy? Eläkkeelle siirtymisen jälkeisiä kokemuksia,tuntoja,päivien kulkua sellaisina kuin ne tulevat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pieni eläkekirja
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Tulipa vielä perunkirjoitusasiaa hoidettavaksi tätini asunnon myynnistä, puolen vuoden tauon jälkeen. Asia tuli minulle asunnonvälittäjämme...
-
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Kutsuimme sisareni kanssa tädin lähimmät 11 ystävää vielä hänen kotiinsa, niin tuttuun kaikille, ennenkuin sitä aletaan purkaa. Samalla tarj...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti