Enkelivierailuja

Pakkasennätys, 33 astetta mittarissa aamulla. Kylmä kuutamo vaihtuu kylmään aamuvaloon. Oikeastaan täällä oloa pitäisi jatkaa, mutta kohta tulee noutaja. On ollut jotenkin melkein juhlavaa olla yksin täällä mökin akkana, lakaista portaita, hakea puita, katsoa yöllä mittaria.

Syntymäpäivä, 66 vuotta ja hääpäivä, 43 vuotta. Tästä talosta minua lähdettiin hevoskyydillä synnyttämään kirkonkylän "laitokselle" ja tähän taloon minut tuotiin hevoskyydillä kovassa pakkasessa. On myös sisareni ensimmäinen loppuelämän vapaapäivä, eilen oli ollut kauniit läksiäiset.

Eilen tuli mieluisia yllätysvieraita ja vielä kaksi samaan aikaan, naapureista joihin itse menen kutsumatta kuin ennenvanhaan, kerrankin tulivat. Toinen tiesi syntymäpäivästäni. Sain kauniin kynttilän, jonka annoin palaa koko illan, siinä on niin kaunis valo. Katselin sitä vähän väliä. Sitä myy henkilö, joka on lähellä enkelimaailmaa.

Illalla televisiota katsoessani minulle tuli mieleen tehdä pitkästä aikaa enkeliharjoitusta, Diana Cooperin "Ihanat enkelit" -kirjan ohjeen mukaan. Olin tuskin aloittanut, kun mieleni tulvahti täyteen iloa ja kasvoni menivät hymyyn, kanava oli auki. Kysyin ääneen: Keitä täällä on? Heti tuli vastaan Iida-täti ja tieto, että hänellä on hyvä olla. Kerroin että olen kaivannut häntä. Sitten tuli esiin äiti, tervehdin ja kiitin häntä ja sitten isä, voi isä! Ja vielä Anna-täti, joka aina otti niin ilolla vieraan vastaan! Sanoin kaikille jotain, hyviä asioita. Sitten television ääni alkoi häiritä ja lopetin. En saanut suljetuksi televisiota, vaikka tuntui, että hekin olisivat voineet sanoa jotain.

Eivät he tässä olleet, vaan jossain kauempana, jonne ikäänkuin avautui toinen taso. Eivät he enkeleitäkään olleet, mutta enkelit olivat mukana. Tällainen hetki vain tuli. En tiedä, mitä se on. On vähän kynnystä kertoa tällaista, mutta kerron kuitenkin.Tässä iässä voi puhua mitä haluaa!