Kotityranneja

Aamu valkeni Torpalla muutaman asteen lämmenneenä. Eilen harmaa pilvipeite vähän eristi kyliämme avaruuden ankarasta kylmyydestä. En ole nähnyt ketään ihmistä kahteen päivään. Eilen yksi ystäväni satojen kilometrien takaa soitti iloisesti yllättäen. Olen aina ihaillut puhelinta - hetkessä on läsnä toisen luona.

Mielessäni pyörii jostain syystä kysymys henkisestä väkivallasta ihmissuhteissa, erityisesti parisuhteessa. Minä saan vapaasti olla, tulla ja mennä, mutta tunnen ja tiedän monia, joilla tilanne on toinen. Puoliso määrää olemisesta ja elämisestä kuin toinen olisi orja tai oman itsen jatke. Jonkun pitää olla töistä kotona määrätyissä minuuteissa eikä mihinkään saa mennä, toinen määrää vaatteet, tekemiset, painoindeksin, kolmas kieltää yhteydenpidon omiin sukulaisiinkin, neljäs vaatii että kaikki tehdään niinkuin juuri niinkuin hän itse haluaa. Iäkäs vanhempi voi sitoa aikuisen lapsensa omaan palvelukseensa, kysymättä koskaan olisiko toisella jotain muuta tai kuinka hän jaksaa.

Usein kuulee, että avioliiton solmimisen jälkeen puolison, usein nuoren miehen, käytös muuttuu nopeasti ja yllättävästi. Toinen ei kelpaa mihinkään, arvostelu, syyttely ja syyllistäminen, pilkkaaminen, vaatiminen ja mitätöinti vallitsevat. Toinen ahdistuu nurkkaan, alistuu ja menettää toimintakykyään. Jos ihminen pystyy ajoissa eroamaan tällaisesta liitosta, mieltä jää kuitenkin kahlitsemaan pelko, että seuraavakin suhde muuttuu samalla tavalla painajaiseksi. Seuraava kumppanikokelas joutuu kärsimään tämän elämänpettymyksen seurauksista. Syntyy ns. sitoutumiskammo, joka näkyy treffipalstoilla ja yksin asumisen lisääntymisenä.

Eläkeaikana toisen vahtiminen voi tiivistyä hyvin ahdistavaksi olemisen häkiksi, kun työssäkäynnin antama henkireikäkin poistuu.

Mistä tässä on oikein kysymys? Mistä tulee oikeus läheisen ihmisen hallitsemiseen, määräämiseen ja rajoittamiseen? Miten voi puolustautua, ennenkuin menettää itsekunnioituksensa ja alistuu orjuuteen, joka vain ruokkii vallankäyttäjän itsekkyyttä?

Raamatussa kehoitetaan kilpailemaan toisen toisensa kunnioittamisessa. Se on äärettömän syvällinen ja viisas ohje. Myös itseään tulee kunnioittaa.