Odottavan aika on pitkä. Puhelin pitää aina muistaa ottaa mukaan, että jos soitetaan.
Odotan kahta asiaa, tädin asunnon kaupaksi menoa ja erään läheisen elämänvalintoihin liittyviä ratkaisuja. Kummassakaan asiassa en voi tehdä nyt mitään. Sepä se hankalaa onkin. Pitää vain ajatella, että asunnonvälittäjä on se, joka myy ja tämä toinen ihminen käy itse omia prosessejaan. Kumpikin asia voi kestää vielä kuukausikaupalla tai rauetakin.
Kolmaskin odotus on, miehen väitöskirjan toinen esitarkastuslausunto. Se on viipynyt jo puoli vuotta eikä pihaustakaan kuulu. Sietämätöntä. Ei voi suunnitella mitään.
Kun elämässä tapahtuu vähän, vähistä asioista tulee isoja. Mieli täyttyy aina jostakin.Kun asioita on paljon, ne tasapainottavat toisiaan ja niiden volyymi pienenee,että mahtuvat yhteen päähän.
Tässä on kai nyt yksi eläkeläisen oppitunti menossa, järjestämään tottuneen rauhoitus. Antaa elämän kulkea latujaan, olla itse rauhassa,tehdä muuta.Jättää puhelin kotiin.Ajatella, että on sentään jotain odotettavaa.
Kolmas portti avaa tien työelämän jälkeiseen omaan aikaan. Miten elämä nyt järjestyy, miltä se tuntuu? Onko elämällä arvoa ilman työpanosta, suorituksia ja työn rytmiä? Kuinka tästä elämänvaiheesta selviän, kuinka minun käy? Eläkkeelle siirtymisen jälkeisiä kokemuksia,tuntoja,päivien kulkua sellaisina kuin ne tulevat.
keskiviikko 9. helmikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pieni eläkekirja
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Tulipa vielä perunkirjoitusasiaa hoidettavaksi tätini asunnon myynnistä, puolen vuoden tauon jälkeen. Asia tuli minulle asunnonvälittäjämme...
-
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Kutsuimme sisareni kanssa tädin lähimmät 11 ystävää vielä hänen kotiinsa, niin tuttuun kaikille, ennenkuin sitä aletaan purkaa. Samalla tarj...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti