Panin television kiinni enkä avannut radiota. Istuin takkatulen eteen, katsoin tulta, kuuntelin liekkien lepatusta. Kellon raksutus kuului tuvassa.
Mitä tarvitsen onneen? Tulen lämpöä, lumen valoa, metsän syvää hiljaisuutta, tähtitaivasta, veden syliä, tähtitaivasta, puiden latvoja, kesän valoa ja vihreyttä, muutaman ihmisen, jotka elämä on minulle antanut läheisiksi tai matkakumppaneiksi. Lapsuuden elementtejä, joiden keskellä on hyvä hengittää. Helsingin Kruunuhaassa meillä oli kaunis ja tilava asunto, mutta ei tulta, ei tähtitaivasta ja kuun valoa hangella, ei metsää eikä sulavan lumen tuoksua.
En tarvitse komeata taloa, luksusmateriaaleja, hienoa autoa, muotivaatteita, trendiravintoloita, coctailkutsuja, huipputekniikkaa... Kuinka moni niitä oikeasti onneensa tarvitsee? Menestys, maine, julkisuus - niistä en osaa sanoa, kun ei ole kokemusta. Tietokoneen kyllä ja nettiyhteyden, puhelimen ja lankaa pidän mielelläni.Ja mielenrauhan jos oppisin säilyttämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti