Enpä tainnut muistaa tänään eilistä mielihyväntuottamisen periaatetta. Mutta yhden havainnon tein. Kävin keräyslistan kanssa vielä muutamassa paikassa, jossa eilen ei oltu kotona. Yksi niistä oli mielenterveyskuntoutujien tai oikeammin kroonikkojen talo. Ohjaaja laittoi listaan kaikkien puolesta, "vaikka tästä ei kuittia saakaan". Kysyin, haluaisiko joku muu osallistua. Yksi mies, lähitieltä tuttu, joka oli painellut yläkertaan kohta, kun esitin asiani, rymisteli alas ja toi käteeni euron. Komeasti hän vetäisi nimensä listaan. Hän halusi olla antajien joukossa. Muut asukkaat olivat syömässä kauempana, joten en nähnyt heitä.
Havainto on siis se, että antamisen mahdollisuus on ihmisarvon mukaista.
Tiedän, että täälläkin on alueita, joissa ihmiset eivät tätä arvoa itselleen suo.
Kolmas portti avaa tien työelämän jälkeiseen omaan aikaan. Miten elämä nyt järjestyy, miltä se tuntuu? Onko elämällä arvoa ilman työpanosta, suorituksia ja työn rytmiä? Kuinka tästä elämänvaiheesta selviän, kuinka minun käy? Eläkkeelle siirtymisen jälkeisiä kokemuksia,tuntoja,päivien kulkua sellaisina kuin ne tulevat.
maanantai 21. helmikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pieni eläkekirja
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Tulipa vielä perunkirjoitusasiaa hoidettavaksi tätini asunnon myynnistä, puolen vuoden tauon jälkeen. Asia tuli minulle asunnonvälittäjämme...
-
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Kutsuimme sisareni kanssa tädin lähimmät 11 ystävää vielä hänen kotiinsa, niin tuttuun kaikille, ennenkuin sitä aletaan purkaa. Samalla tarj...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti