Toivon päivä

Kun avasin aamulla makuuhuoneen ikkunan, kuulin talitintin titityyn, lyhyen vielä. Ja miten ihana, aurinkoinen talvipäivä! Menin tänään, kuten eilenkin, hiihtämään läheisen pellon koneladulle. Suksi kulki kuin itsestään, ainakin itsestä tuntui että vauhdillakin. Olisin kadehtinut itseäni, jos olisin istunut ohiajavissa autoissa! On se mahtavaa, että Suomen luonto ja vuodenaikojen vaihtelu antavat eläkeläisen päiviin sisältöä ja odotuksen makua.

Tädin kirjahyllyt ja vaatehuone ovat tyhjentyneet ystäville, sukulaisille, seurakunnan kirpputorille ja itselle, vanhimmat kirjat muistolaukkuun, kuten mummun Amerikasta vuonna 1910 ostama hartauskirja tai tädin äidilleen vuonna 1943 äitienpäivälahjaksi antama "Uskon oppi autuuteen". Kun silitin keittiön pöytäliinaa, kysyin tädiltä: Mitä sinä nyt oikein ajattelet, kun näitä sinun tavaroitasi näin jaetaan. Kai hän olisi sanonut: No se on nyt näin.
Jotenkin tuntuu, että tässä asuntoprojektissa on pian muutosta odotettavissa.