Asento: lepo

Tänään tehtiin alustava kosteusmittaus tädin asunnossa, kun vaatehuoneen kirjavoituneet kattolevyt alkoivat epäilyttää. Onneksi kaikki oli kunnossa. Levyt kai ovat vain tummuneet vuosikymmenten aikana. Mittauksia tehtiin myös vessassa ja keittiössä, ei löytynyt kosteuksia, asiaan palataan sitten, kun on ostaja ilmaantunut.
Olo on helpottunut tästä syystä ja siksi että voin tehdä asiassa jotain sekä puhua asunnonvälittäjän kanssa. Aina se on toiminut: tehdä jotain asian hyväksi ja puhua toisten kanssa.
Mutta miten viettää tyyntä sielunelämää, kun toimintakyky vähenee eikä puhekumppaneita ole tarpeeksi? Se lienee monasti vanhuuden tilanne. Huolenaiheita riittänee elämän loppuun asti tai kunnes muistin pettäminen vapauttaa elämään hetkessä. Pitäisi osata rauhoittaa mielensä, löytää lepo asioiden keskellä, hyväksyä asioiden keskeneräisyys ja omat rajoituksensa, irtautua lopputuloksista.
Tuollainen oppi olisi tarpeen nytkin. Pitäisi luopua liiallisesta hallinnan tarpeesta ja kärsimättömyydestä, luottaa enemmän elämän voimiin ja toisiin ihmisiin, oppia odottamaan levollisesti, keventää otetta, jättää asioita isompiin käsiin. Tällaista elämäntaitoa minun pitäisi opetella viimeistään nyt.