Risukurssilla

Olipa hauska opetella vähän taivuttelemaan koivunrisua kylämme nuorisoseurantalolla eilen. Tytär antoi joululahjaksi Tarja Heikkilän kirjan risutöistä ja siitä tuli ajatus osallistua kurssille. Mieskin päätti tulla mukaan, ainoana miehenä tietysti! Keräilin oksia lähimetsästä ja pihatien varren puista katkoin maahan asti riippuvia riippukoivun oksia. Sivuleikkureita ja metallilankaa etsin Liiverikaupasta ja Tiimarista, jälkimmäisestä tuli ostetuksi liian ohutta lankaa. Vajan seinältä löytyi kieppi paksumpaa lankaa. Malleja oli kirjassa ja ohjaajalla.
Ei se ollut vaikeata, ainakaan meidän tekeleissämme. Mies teki risumaton ja pannunalusia, minä seinäkoristeen, kaksi lintua ja maahan pystytettävän koristekiemuran, joka nyt seisoo lumivallissa. Laatu ei nyt ehkä kestä kovin likeistä tarkastelua, mutta ihan hauskan näköisiä tavaroita. Oikein tarkkoihin malleihin emme paneutuneet.
Paikalla oli toistakymmentä naista risukasojen kanssa. Tosi hauskaa juttua riitti ja elämänviisautta, sairauksien jakamista, tutustumista eri kyliltä tulleiden kesken, kädet toimivat kaiken aikaa. Välillä juotiin nisukahvit ja syötiin eväitä. Aurinko paistoi kirkkaana isoista ikkunoista.

Meiltä loppuivat värkit emmekä voineet osallistua tänään toiseen päivään. Metallilankaa olisi pitänyt olla paljon enemmän. Risuja olisi toki saanut illalla lisää.
Mutta kyllä kesällä täytyy jatkaa harrastusta tuossa ikkunallisessa aitassa, sinne voi risut levittää. Pitää vaikka kaataa jokin sopiva vanha, lahoriskinen koivu, että saisi oikein hyviä latvavarpuja, joita näin joillakin kurssilaisilla sekä hankkia isot puolat eripaksuisia metallilankoja. Mielessäni on isohkon kurjen tekeminen pihakoristeeksi, runkona voisivat olla maahan painettavat marjapensaan oksatuet. Taivutettuja risusydämiä on helppo tehdä ovikoristeeksi ja viedä vaikka tuliaisiksi.

Aamu on kirkas ja miljoonat timantit kimmeltävät lumessa, suksi luistaa. Mielen pohjalla kaivertavat järkyttävät kuvat Japanista ja ihmisen täydellinen avuttomuus luonnonmullistuksen keskellä. Missä ovat kadonneet junat, mitä tapahtui vajonneessa kylässä, löytävätkö pelastajat ajoissa loukussa olevat ihmiset? Pahin painajaiseni olisi maan repeäminen alta.