Paastonaiheita

Olen taas viettänyt vuorokauden yksin Torpalla, puhtaanvalkoisen lumen ja kirkkaan tähtitaivaan välissä. Mies sai lopultakin toisen esitarkastuslausunnon ja pääsi kommenttien työstämisessä uuteen kirjoitusvireeseen keskustakodissa. Iltapäivällä lähden taas hänen luokseen.

Minulta vierähti eilen monta tuntia samalla kylällä asuvan lapsuudenystäväni luona sauvalenkin välissä, jakaen tuntoja ja tapahtumia. Lapsuusnaapuri on kuin sisarus, jonka kanssa tuntee toistensa lapsuuden asiat ja olot alusta asti. Hyvämuistinen ystävä osaa kertoa paljon sellaista, mitä itse ei muista.

Laskiaissunnuntai nosti mieleeni tuhkakeskiviikon kaksi vuotta sitten. Olin keski-Suomessa kirkossa tuhkamessussa. Paastonaiheeksi tuli siellä mieleeni luopuminen Kauniiden ja rohkeiden katselusta, jota olin seurannut toistakymmentä vuotta, mieheni ällistelevien kommenttien saattelemana. Yritin välillä jättää katselun, mutta palasin aina, olin koukussa. Koin sen rentouttavana työpäivän jälkeen.
Kävin ohjelma mielessäni alttarilla saamassa tuhkaristin otsaani. Tavoite oli että en paastonaikana sitä katso. Ja kas, kuin ihme tapahtui, en palannut ohjelman katsojaksi pääsiäisen jälkeenkään. Nyt olen joskus avannut ohjelman enkä ymmärrä kuinka viitsin sitä seurata.

Nyt voisi paastonaiheena olla luopuminen liiasta ennakoinnista ja murehtimisesta, tarvitsisin vähän "pyhän huolettomuuden" tuulahdusta luonteeseeni. Odotan tietoa asunnon myynnistäkin niin tiiviisti, että en hae postiakaan ilman puhelinta. Liian vähän lienee myös asioita mielessäni, kun yksi valtaa näin paljon mieltä.
Täälläpäin ei vietetä tuhkamessua. Siinä keski-Suomen kirkossa olisi messu, mutta en nyt voi sinne lähteä.

Yksi ihmeenomainen rukousvastaus minulla on aiemmin ollut. 16-vuotiaana pääsin yhtäkkiä keväällä eroon lamauttavasta ukkosen pelostani. Jo sähköistyvä ilma vei minulta edelliskesänä voimat ja jouduin menemään ihan petiin, kun ukkonen nousi. Pelko varjosti kesän odotusta. Menin yksin vinttiin rukoilemaan, että pelko katoaisi. Niin kävi, seuraava ukkostava ilma ei enää lamauttanut minua. Pelosta vapautumisen jälkeen olen seurannut ukkosilmaa kuin komeata luonnonnäytelmää, peläten toki jos se tulee aivan lähelle.

Julkaisuasetukset