Muuntuva minuus

Eilen puuhasin vaihtelusta virkistyneenä puoli päivää tädin asunnolla. Pesin ikkunat, koetin stailata huoneita nuorempaan kuosiin. Vaihdoin kahden huoneen huonekalujen järjestystä, vein kotoa verhoja ja tyynyjä, ostin kukkia. Mielestäni tulikin hauskemman näköistä. Tänään on näyttö, josta kyllä ei ole lehti-ilmoitusta missään, vain netissä.

Mietin vielä eläkeläisen identiteettiä. Kiasman näyttelyssä on ihanien silkki-vesiväritöiden huoneessa seinällä Amin Maaslaufin lause: Identiteettiä ei määritellä vain kerran: se rakentuu ja muuntuu läpi ihmisen elämän.

Kun ihminen jää eläkkeelle, olemisen perusteita joutuu miettimään uudelleen. Varsinkin jos työidentiteetti on hyvin vahva osa persoonaa, jos on jo nuoresta asti opiskellut ja kehittänyt itseään ammatissa, jonka kokee toteuttavan omia toiveita, yhtäkkinen työroolista ulos astuminen on tyhjän päälle astumista. Osittainen työn jatkaminen voi olla hieno tapa säätää ja rakentaa minuuttaan vähitellen uusiin muotteihin. Voi tunnustella oloaan eri tilanteissa, palauttaa asioita joille ei ole ollut aikaa, löytää uusia arvoja ja yhteyksiä, rakentua tilanteen mukaan. Kaikille se ei ole mahdollista ja jossakin hiljaisuudessa lienee paljonkin väkeä, jotka kärsivät oudosta olosta ja tyhjyyden tunteesta. Kovin vähän niistä tunnoista vain mitään kuulee nettipalstoillakaan, mutta joissain tutkimuksissa tulee esille alkoholisoitumista ja masentumista. Minä kirjoittelin viime syksynä kolmekymmentä sivua ajatuksia eläkkeelle jäämisestä ja eläkkeellä olosta, mutta en tiedä, mitä sillä tekisin.

Enemmän kyllä tunnen niitä, joille eläkeaika on odotettu vapautus työn kahleista ja joiden päivät täyttyvät mieluisista tai välttämättömistä puuhista, kunnes vanhuuden vaivat hiljentävät toiminnan.

Kiasmassa oli myös huone, jonka seinillä videot kertoivat minuuden äärimmäisestä haihtumisesta ja melkein aineettomasta, liikuntakyvyttömästä olotilasta, jossa ihminen yrittää aakkosia luettelemalla muistaa oman nimensä. Se toi vahvasti mieleeni hoivaosaston asukkaat. Haurauden sisällä heissäkin asuu minuus, yhä keveämmäksi käyvä ja olevaisen ytimeen liukeneva.