Ulkonäköpaineita

Piti oikein mennä peilin eteen katsomaan itseäni, vaikka muutoin ohitan peilit sivuun katsoen. Ei peili ennenkään ole ollut minulle erityisen ystävällinen kapine, saati nyt. Mutta tänään koetin nähdä, olenko aivan selvästi vanhentunut. En saanut selvää vastausta, pitäisi olla vaikka viimevuotinen kuva vieressä. Mietin asiaa palatessani kaupasta. K-Supermarkettiin oli vasta nyt tullut maksupääte. Painoin vahingossa ensin credit-painiketta ja jouduin perumaan toiminnon. Kun olin sitten maksanut ja otin korttia pois, sanoi herttainen kassatyttö rohkaisevasti: "Hyvinhän se meni!"

Helsingissä ollessani menin etuovesta täyteen bussiin matkalaukun kanssa. Nuori nainen nousi paikaltaan ja sanoi: "Tässä on teille paikka". Hämmästyin, änkytin: "Ei tarvitse.." "Teillä on tuo laukkukin", vastasi nousija. Istuin sitten vanhuspaikalle.
Entisistä työkavereista kukaan ei nyt tavatessamme sanonut, että olen pysynyt samanlaisena tai melkein nuortunut, kuten ennen sanoivat nähdessämme. Silloin tuntuikin joskus, että oliko oletettu, että eläkkeelle jäänti tekee heti vanhukseksi.

Itsestänikin tuntui 66-vuotispäivänä, että se on kyllä raja johonkin, sanotaan vaikka raja nuoresta eläkeläisestä keski-ikäiseksi eläkeläiseksi. Kunnossani en suuria muutoksia havaitse, johtuneeko sekin sitten muistin hapertumisesta. Kaksi ja puoli vuotta sitten sydänrasituskokeessa työmäärä oli kuulemma 171 % odotusarvosta eli huomattavasti ikäodotusta parempi. Myöhemmin sain selville, että oireet johtuivat olkapäästä. Mutta eivätpä nuo jalkavoimat naamaa kohota!