Vaikka päivä kuluu iltaan mitään tekemättäkin, jotain kiinnostavaa ja pitkäjänteistä tekemistä pitäisi olla arkirutiinien lisäksi. Sirpa Tabetin ja Tuula T. Matintuvan dekkareita on taas luettu pino ja vaalikeskustelut seurattu. Kun tätini ei minua enää työllistä, tulikin vähän tyhjiötuntoja: mitäs nyt? Mies on luottamustehtävissään ja kirjoittamisissaan niinkuin työssäkäyvä, toimisto vain on kotona. Kerran hänellä oli kolme kokousta samana iltana.
Tunnen muutamia, joille päivittäiset liikuntasuoritukset ovat elämän runkona. Minulle se ei aivan riitä, vaikka uimahalli onkin terveyslähteeni. Kohta pitääkin lähteä vesivyöjumppaan, etenkin kun selkä kipsahti ikävästi siirrellessäni nojatuoleja. Nyt voisi pitää kaiken tiptop-kunnossa, mutta motivaatio ei tahdo riittää. Huonekalujen järjestyksen vaihto auttaa silloin tällöin siivoamaan nurkkiakin, mutta kaapit eivät edelleenkään sisällä suoria pinkkoja.
Työssä totuin ohjelmoimaan itseäni ja muutamia muitakin. Samaa voi kai soveltaa nytkin!
No, ensiavuksi katsoin Novitasta liivin mallin itseäni varten ja ostin lankaa, vaikka kevät ei houkuttele villalangan pitelyyn. Voi sen aina välillä ottaa käteen, kun se on aloitettu.
Torpalta kyllä löytyy tekemistä, pihatöitä ja korjaamista, jos vain huvittaa tehdä. Kahdentoista vuoden omistusaikanamme on kuusikymmentäluvun ikkunat kunnostettu ja talo laudoitettu sekä maalattu ulkoapäin, mutta sisällä on alkanut näyttää kovin kuluneelta. Tarvitaan uusia tapetteja ja lattiapintoja. Siihen tartuin nyt, kun sisustusliikkeestä sain luotettavaksi kehutun remonttimiehen yhteystiedot. Meistä itsestämme ei ole remontin tekijöiksi. Huoneiden tyhjennyksessä, tapettien liottamisessa ja muussa aputyössä on kyllä tarpeeksi puuhaa itsellekin. Ajankohdasta ei ole tietoa, kiireisiä ovat hyvät remonttimiehet.
Torpasta saisi isonkin projektin, jos yrittäisi palauttaa sitä vanhaan malliin. Enoni on kunnostanut 1860-luvulta peräisin olevan talon 60-80 -luvuilla niiden vuosikymmenten kuosiin: oikonut pahveilla vinoutuneet seinät, eristänyt ja suoristanut lattiat pahveilla, muuttanut ruutuikkunat isoiksi, madaltanut sisäkaton, laittanut tapetit ja muovimatot. Hän halusi lisätä valoisuutta ja lämpimyyttä. Nämä keinothan ovat monen mielestä vanhan talon pilaamista. Olisi kuitenkin liian iso urakka alkaa purkaa ja uudistaa sitä kaikkea. Hirsiseinät on rikottu ikkunoiden siirtelyillä ja tuvan lattia on purettu alta pois, joten entiseen ei ole paluuta. Aikaisempina vuosikymmeninäkin on tarpeen mukaan purettu ja rakennettu tulisijoja, lattioita ja seiniä.
Vintissä näkyy vanha talo: hirsiseinät, lankkulattiat, pärekatto, puhallettua lasia pikkuikkunoissa. Se on perinnepuoli.Olemme me tässä alakerrassa tässäkin kuosissa hyvin viihtyneet.
Mattojen ja tapettien valinnoissa on pohtimista ihan tarpeeksi, kun meissä ei ole oikein sisustajan vikaa eikä ole tullut vastaan sisustajaa. "Pieleen se menee kumminkin", arvelee mies malleja selaillessaan, muistellen eräitä epäonnistuneita valintojamme 70-luvulla. Virhe tuli ainakin siinä, että seinästä ja lattiasta tuli paljon tummempia kuin miltä pienet mallit näyttivät. Pitää nyt koettaa ainakin se välttää.
Lomaakin pitää ottaa, kun mies saa lähetetyksi väitöskirjansa kirjapainoon. Väitös on vasta syyskuussa, vastaväittäjä ei ehdi aikaisemmin. Näinpä sitä taas on järjestetty tekemistä, jonka loppumista jo alkaa odottaa!
Kolmas portti avaa tien työelämän jälkeiseen omaan aikaan. Miten elämä nyt järjestyy, miltä se tuntuu? Onko elämällä arvoa ilman työpanosta, suorituksia ja työn rytmiä? Kuinka tästä elämänvaiheesta selviän, kuinka minun käy? Eläkkeelle siirtymisen jälkeisiä kokemuksia,tuntoja,päivien kulkua sellaisina kuin ne tulevat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pieni eläkekirja
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Edesmenneen ihmisen käyttötiliä, minkä numero on ilmoitettu monelle taholle, ei kannata lopettaa ainakaan vuoteen. Lopetin muut tilit rahasi...
-
Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...
-
Minua ei enää kiinnosta ajatella eläkkeelle jäämisen aikaa ja prosesseja, ei ole tainnut kiinnostaa vähään aikaan. Se kertoo minulle, ett...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti