Matkakuvia

Matka jatkuu kuvina mielessä. Muistin silmissä välkkyy edelleen eniten monen sinisenä läikkyvä meri, kun muutoinkin vesi on minun elemettini. Nyt se oli vielä raikas, mutta uimaan pystyi silti kauemmin kuin monina kesinä kotojärvessä. Syys-lokakuussa Välimeri on uskomattoman lämmin. Patmoksen matkalla syyskuussa neljä vuotta sitten istumakelluimme ja juttelimme matkatoverien kanssa huomaamattamme puoli tuntia lämpimässä vedessä ja kolmenkymmenen asteen helteessä. Nyt lämpöä oli parikymmentä astetta ja monena päivänä tuulta jommalla kummalla puolella saarta.

Toinen mieleinen kuva ovat hienot, jalan alla joustavat kivimosaiikit jalkakäytävien piristeenä ja Kallithean kylpylän lattioissa. Niihin on koottu rantojen miljardeista kivistä valkoisia ja mustia pieniä kiviä, aseteltu ne hiekkapohjalle kuvioiksi ja lopuksi kiville on valutettu toisenlaista hiekkaa. Siinä kuviot pysyvät lujasti ja joustavasti.

Meillä oli hotelli Cactus saaren pohjoiskärjessä, kahden rannan ja Sadan palmun aukion vieressä. Hyvä hotelli, hyvä hotelliaamiainen. ( Vyötäröllä kyllä vähän pursuaa ongelmaa välimerellisen illallisen ja englantilaisen aamiaisen yhdistelmästä). Lomamatkojen valikoimassa olisi ollut huoneistohotellikin isompine huoneineen, mutta en nyt kaivanut kokkausta. Huoneessa oli kuitenkin jääkaappi. Lähistöllä oli useita suomalaisten ylläpitämiä kauppoja ja ravintoloita - tai rouva oli suomalainen. Tarinansa varmaan jokaisella.

Muurien ympäröimä vanha kaupunki oli hieno, kävelymatkan päässä, kauppakojujen ja tavernojen täyttämä, mutta eloisa. Nyt ei ollut liikaa ruuhkaa, joten tuliaisostoksiakin oli mukava tehdä, vaikka hintataso oli lähes suomalaista tasoa. Lieneekö palkka-ja hintataso nostettu velkarahalla ja mitä lähiaikoina tapahtunee? Usea myyjä kertoi pitävänsä erityisesti meistä suomalaisista - ja vasta kaupanteon jälkeen, kuten miehen epäilyille asenteen aitoudesta vakuutin. Jotenkin siellä tuli jutelluksi kauppiaitten kanssa, jokin välittömyys siellä tarttuu.

Kävimme itseksemme Suurten mestarien palatsissa ja arkeologisessa museossa ihailemassa vuosituhantisia aarteita, joita tuli vastaan vähän väliä muutoinkin. Kirjaston opaskirja ja paikallisesta kojusta ostettu isompi versio olivat hyvänä apuna.
Aluksi kiersimme kaupunkia pikku "junan" kyydissä ylös akropolin raunioille asti. Saarikierroksella saimme kuunnella uskomattoman suomalais-kreikkalaisen opaslahjakkuus Kostan tarinoita ja söimme parhaan aterian Apollonian kylässä -ulkouunissa haudutettua vuohta. Kreikkalainen ilta toisessa kylässä oli jo niin taitavasti tuotteistettu turistipaketti, että enää en menisi. Turkkiin olisi ollut retki, mutta emme halunneet lähteä kauppiaitten saaliiksi.
Suomalainen turistipappi vaimoineen esittäytyi, mutta ei tullut mennyksi kirkkoon, kun ihastuimme samassa pihassa olevaan katoliseen kauneuteen.

Monelle Rodos on vain rantaloma- ja aurinkopaikka - siellä aurinko ottaa ihmisen, ei toisinpäin - mutta kyllä sieltä siis muutakin löytää, jos haluaa.

Mietin vielä sitä samaan paikkaan menemistä. Ehkä moni menee samaan paikkaan kuin mennään mökille, tuttuun, turvalliseen ja helppoon paikkaan, joka alkaa kangastella mielessä kutsuvana. Lähtö lähimmältä pieneltä lentokentältä on myös painava syy, se ratkaisi myös meidän valintamme.