Lauantaipyhää ja arkea

Taas minulle tuli eilen sunnuntai, kun ajelimme Torpalle rippijuhlista. Kai työaikana kaikki juhlatilaisuudet olivat sunnuntaisin, kun kaikki tapaamiset tekevät minulle pyhäpäivän tunnelman. Ja karu saaremme oli kuin ihanan trooppinen keidas. Olimme siellä ukkoskuurojen välissä vuorokauden. Uin ainakin kymmenen kertaa, flunssa oli poissa.

Ei se pyhäpäivän tuntu nyt mikään ongelma ole, vaikka hetken joutuu tarkistamaan ajatuksenjuoksuaan: niin ei lähikauppa olekaan huomenna auki, kun ei huomenna olekaan maanantai. Pyhätuntu lienee eläkeläisen huolista pienimpiä!
Silti on pari kertaa noussut mieleen, että mitäs jos hankkisin vähän töitä ensi talveksi. Vapaaehtoistöitä voisi löytyä. Vapaa aikataulu on ollut minulle suuri arvo nämä neljä vuotta, mutta nyt tuli tuntu, että voisin sitoutua vaikka joihinkin kirpputorivuoroihin tai vanhusta avustamaan yms.

---
Nyt pitäisi olla marjakausi. Viimevuonna oli huikea marjakesä, kolme pakastinta tuli täyteen ja monille riitti jaettavaa, mutta nyt ovat lähimetsät tyhjät mustikoista, muutama sininen pilkistää siellä täällä. Kesäkuun hallayöt tekivät hallaa. Viinimarjaa ja vadelmaa kyllä on pensaissa. Perjantain iltahelteessä kävin tutkimassa vakiopaikkojani mökkimaastossa, vain muutaman litran sain kahdessa tunnissa. Siinä tuli jo arki mieleen. Diabeetikolle mustikka on kuulemma hyväksi, siksi sitä koetan saada.

Palasin lähähdyksissäni metsästä ja kiukuttelin miehelle, joka istui edelleen mökin kuistilla ristikon kanssa, ettei se sinun diabetestäsi auta, jos minä ramppaan ötököitten syötävänä metsässä, lähde liikkeelle siitä. No hän lähti soutelemaan, minä lämmitin sillä aikaa saunan. Saunan kuistilla kun oli 39 astetta, niin ei siinä monta kalikkaa pesään tarvittukaan. Reippaasti mies meni järveen tekemään vesijumppaa. Kehuin, että tässä vesihoitolassa se terveys taas kohenee kuten ennen työaikoinakin. Hän oli menossa veteen toiseen kertaan, kun kuului räsähdys, laiturin lauta petti, toinen jalka raossa, toinen hankalasti ulkopuolella. Jalkapohjaan tuli haava, varmaan laudan sälöistä. Onneksi ei mitään murtunut. Ei muuta kuin päivystykseen naapurikaupunkiin keskellä yötä, kolme tikkiä jalkapohjaan. Siinä taas meni liikuntaharrastus vähäksi aikaa.

Piti lähteä mökin kivisiltä poluilta Torpalle tasaisempiin maastoihin. Miehelle nousi illalla kuume, mutta aamulla se oli poissa. Sitä saa, mitä tilaa: minulle tuli nyt henkilökohtaisen avustajan pesti.Suihkutusta, propolista (jota nuorempi käly antoi mukaan), kuumemittaria, vesilasia, Buranaa, sanomalehteä, kynää..