Tässä vain odotellaan ajan kulumista täällä Keski-Suomen tukikohdassamme. Kuluuhan se, vaikka ei tekisi mitään, mutta hitaanlaisesti. Kulutan aikaa netissä, lueskelen blogeja, etsiskelen enirosta työkavereitani kolmenkymmenen vuoden takaa, löysinkin, kyllä heitä vielä tällä seudulla asuu, mutta yhteyttä ei ole ollut aikoihin. Kävimme kumpikin erikseen sateen tihnussa kävelemässä. Mukana oleva kirja on luettu. Kaupassakäyntiä, ruuan laittoa, sudokua, sanaristikkoa, jonkun puhelauseen hataraa miettimistä. Ei tullut käsityötä mukaan. Televisiosta ei tule oikein mitään. Eilen ja toissapäivänä sentään oli lapsenlapsen haku eskarista ja tyttären perheen tapaamista. Miehellä toki on monenlaista yhteydenpitoa. Hänellä on aikamoinen niskasärky. Uni tuli särkylääkkeellä.Huomisaamuna sitten lähdetään väitöstilaisuuden kaupunkiin. Onkohan tarpeelliset tavarat mukana ja asiat kunnossa? Jos olisin tyttäreni, olisin jo ajat sitten tehnyt selkeät listat , joita sitten ruksataan. En koskaan tee kauppalistaakaan enkä osaa tässäkään olla niin systemaattinen. Ei pidä ajatella, että olisipa se pian ohi, vaan että pian se päivä on. Ja että olisi hyvät voimat myötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti