Juhlaviikko?

Piti lähteä Etelä-Pohjanmaalta Itä-Suomen yliopistoon viemään miehen väitöskirjaa rehtorille henkilökohtaisesti. Kuljimme kaunista maisematietä Viitasaaren kautta, oli aurinkoinen syyspäivä. Vedet välkähtelivät vähän väliä molemmin puolin tietä. Pysähtelimme useaan kertaan, muun muassa Huopanankoskella. Kävimme kahvilla Puijon tornissa, mahtavat maisemat. Oltiin jännittävän viikon alussa, mutta matkasta tuli myös kesäretki. Rehtorin tapaamisen kerrottiin kestävän noin viisi minuuttia, mutta odottelin aulassa tunnin. Mies tuli aivan tohkeissaan, rehtori oli innostunut hänen aiheestaan.
Järjestelyjen pitäisi olla kunnossa, kaksi karonkkaan kutsutuista eivät tosin ole vieläkään vastanneet. Aika paljon niitä käytännön järjestelyjä on ollut, sekä yliopiston byrokratiassa että tilaisuuksien järjestämisessä. Minäkin olin kolmannen kerran käymässä tässä vieraassa kaupungissa. Ihmiset ovat olleet hyvin avuliaita. Minä hoidan yleensä asiat liiankin hyvissä ajoin, mutta nyt hiertää välillä takaraivossa, että olemmekohan tienneet ja huomanneet kaikki tarpeelliset tehtävät. Mies on tietysti hoitanut yliopiston tarvitsemat asiat, minä enemmän muuta puolta. Kahvitilaisuus tuntemattomalle määrälle osallistujia, kutsukortit, karonkkaillallinen pienehkössä tilassa, istumajärjestys, majoitus, vaatteet, kukkalaite, valokuvat?

Pohjavireenä on jännitys, mutta samalla alkaa olla juhlan tuntua, toivon ja yritän ainakin olla niin. -Juhlaviikko, sanoin miehelle.-Yritätkö rentouttaa minua, vastasi mies. -Jännitän varmaan ainakin yhtä paljon, mutta onhan tämä ainutkertaista aikaa, sanoin. -Tämä kesäretkikin, Savo on kuin uutta maata pohjalaiselle.