Jakamattoman kuolinpesän yllätys

Tulipa vielä perunkirjoitusasiaa hoidettavaksi tätini asunnon myynnistä, puolen vuoden tauon jälkeen. Asia tuli minulle asunnonvälittäjämme kautta, jolle oli verovirastosta soitettu viisitoista vuotta sitten kuolleen toisen tädin osuudesta kauppakirjan muotoilussa. Myyjäksi olisi pitänyt merkitä myös edesmenneen tädin perikunta. Tämä toinen täti oli asunnon toisen puolikkaan omistaja ja heillä oli keskinäinen hallintaoikeustestamentti. Eipä ollut koskaan tullut mieleen, että me tätien sisarusten lapset omistimme asunnosta yhden kolmasosan.Välittäjä kehoitti soittamaan verotoimistoon.
Tein niin, ja selvisi, että asunnon toisen puolikkaan osuudesta tulee perillisten maksettavaksi myyntivoittoveroa. Aikanaan olemme maksaneet perintöveron tämän perukirja-arvon mukaisesti. Myyntihinnan ja perukirja-arvon välille jäi erotus, ns. myyntivoitto, josta menee 28 % pääomavero. Viidentoista vuoden takaista perukirja-arvoa ei suhteuteta tämän päivän rahan arvoon, vaan se muutetaan sellaisenaan euroiksi ja sen mukaan lasketaan mahdollinen myyntivoitto. Toinen vaihtoehto on 40 % hankintameno-olettama ja edullisempi tietysti valitaan.Virkailija oli erittäin selkeäsanainen ja ystävällisen oloinen, selitti asiat niin että ymmärsin, mistä oli kyse.
Verolasku lähetetään yleensä kuolinpesän nimellä ja maksetaan kokonaisuutena. Tässä tapauksessa summa pitäisi sitten jakaa osakkaiden maksettavaksi, koska kuolinpesällä ei ole rahaa. Veron maksajaksi ja osuuksien kerääjäksi joutuisin arvattavasti minä myöhemmän kuolinpesän hoitajana.
Pyytelin, että voisiko sitä saada jokaiselle erikseen lähetettynä laskuna niin että jokainen maksaisi osuutensa suoraan verottajalle, kun osuuksien perijän osa tuntuu niin hankalalta. Virkailija lupasi selvittää, voiko niin tehdä. Seuraavana päivänä hän soitti ja kertoi, että hän aikoo lähettää erilliset laskut, mutta siinä tulee ongelmia, jos joku ei maksa eli summa ei täyty. Summa on kuitenkin pienempi kuin mitä hän edellispäivänä laskeskeli, koska hän oli myöhemmin huomannut verottajan korottaneen perukirja-arvoa. Ns myyntivoitto jäi siis pienemmäksi. Osuuksien suuruudet ovat muutaman sadan euron luokkaa. Lupailin, että kaikki maksavat. Kiittelin häntä ja kysäisin samalla hänen tutusta sukunimestään. Kävi ilmi, että hän on pikkuserkkuni tytär! Tätä pikkuserkkua en tosin tunne.

Ilmoittelin asiasta muille osakkaille sähköpostilla. Mökille puolukkametsään soitti minulle serkkuni Helsingistä ja sanoi etteivät he sisarukset mielellään mitään maksa. Selvitin asiaa pitkään ja luultavasti lopulta sain hänet ymmärtämään, mistä on kysymys. Ainahan myyntivoitosta pitää vero maksaa, vaikka tämän "voiton" synty on toki mutkikkaampi asia. Hän ihmetteli, ymmärränkö minä tämän asian.
Viittasin välillä siihen, että olemme kaikki seitsemän perillistä saaneet rahaakin molempien tätiemme jäämistöstä ilman omaa ansiotamme. Tätiemme säästäväisyyden ansiosta jotain jaettavaa jäi veljien lapsille. Tämä tuntui korjaavan hänen asennettaan, se puoli oli tainnut vallan unohtua. En kertonut, että maksettava summa on pienempi kuin ensin tietämäni, ehkä se helpottaa maksamista.
Mutta maksutapaan liittyen jäi kaivertamaan lause: Jos raha olisi pitänyt lähettää sinulle, olisimme luulleet että pistät sen omaan taskuusi! Vastasin, että en aikonutkaan sitä tehtävää ottaa, vaan ehdottaa sitä sinulle.
Epäkiitollinen homma on joutua pesänhoitajaksi. Nyt se tuli vastaan, mistä minua oli varoiteltu.

Kirjoitin tästä näin tarkkaan, kun huomaan monien peruasioita hoitavien ajautuneen blogiini hakusanojen mukaan, löytämättä kuitenkaan mitään asia-asiaa. Jakamattomissa kuolinpesissä pitää siis ottaa huomioon vanhojen peruarvojen esiin tulo, kun omaisuutta aikanaan myydään.
Katsoin muuten vanhan perukirja-arvon muunnettuna tämän päivän arvon mukaiseksi, se käy helposti netistä löytyvän rahanarvo-taulukon mukaan. Maksettava summa olisi pienentynyt, mutta maksettavaa olisi silti jäänyt. Vuoden 1995 kerroin tämän päivän arvoksi on 1,26. Kumma ettei verottaja päivitä rahanarvoa.