Ilahdutuksia

Seniorikerhossa sanottiin, että ikäihmisen pitäisi aivojensa takia tehdä välillä jotain toisin kuin yleensä, silloinkin kun vaihtoehdot ovat vähissä. Voisi vaikka syödä eri kohdassa kuin muulloin tai vahdata eri ikkunasta pihalle.
Minulla ei kyllä ole varsinaisesti vaihtelun tarvetta asumisen suhteen, pikemminkin eri kodit tarjoavat muistiharjoitusta. Pitää miettiä, missä huushollissa kahvi olikaan lopussa ja mihin piti ostaa vessapaperia. Kuitenkin teki mieli Torpalla tehdä vähän muutosta. Ruokapöytä nostettiin toisen ikkunan ja pitkän penkin eteen. Ruokapöydän takaa vapautui pehmustettu puusohva vapaampaan käyttöön ja keinutuolille tuli mukavampi tila. Oikein oli hauska siinä sukkaa kutoessa katsella kirkasta syyspäivää eri vinkkelistä kuin yleensä! Ja nyt voin katsella maaten tuvan televisiota, mikä ilahduttaa selkääni.
Tuttuahan tämä huonekalujen siirtely minulle on. Varsinkin silloin, kun lapset olivat pieniä ja mies paljon poissa, vaihtelin jatkuvasti huonekalujen paikkoja. Sain sillä tavalla virkistystä kodin seinien sisällä.
Mieltä ilahdutti myös poikamme kolmen päivän visiitti. On hauskaa, kun olen viime vuosina saanut hänestä kuntoilukaverin, tästä meidän nuorestamiehestä. Jonkun mielestä hän taitaa olla jo keski-ikäinen. Aikuiset lapset elävät nykyään usein aivan erilaista elämää kuin vanhempansa ja haastavat heidän uskomuksensa elämän kulusta. Enää tämä ei tuota minulle valvottuja öitä, näen että voi elää hyvää elämää eri kaavalla kuin mikä minulle oli aikoinaan tärkeätä. Elää omannäköistään, ei ulkoa ohjattua elämää on poikamme motto.