tiistai 4. lokakuuta 2011

Lepään piikkimatollani


Harva se aamuyö otan paidan pois ja levitän piikkimaton alleni. Muutama vuosi sitten niitä mainostettiin kovasti joulun alla. Ostin muutaman sellaisen lahjaksi. Muut eivät ole siihen innostuneet, mutta huomasin, että matolla makailu rentouttaa minua. Otin mattoja takaisin itselleni ja sijoitin yöpöydän ja sängyn väliin.
Heräilen melkein aina aamuyöstä ja joskus viiden maissa tuntuu, että unet loppuvat. Jos ne loppuvat, olen väsynyt päivällä. Joskus tulin kokeilleeksi mattoa yöllä ja huomasin, että olin ainakin torkahtanut. Otin maton apuvälineeksi unen pitkittämiseen.
Ei matto kovin pisteliäs ole pehmeän patjan päällä, mutta aluksi kuitenkin tuntuu sopivasti. Vähitellen pistely lakkaa tuntumasta. Olen mielestäni hereillä ja aikaa kuluu ehkä vartti. Havahtuessani huomaan kuitenkin , että tunti tai puolitoista on hurahtanut päivää kohti. Tämän akupunktiohoidon jälkeen uinahdan usein vielä tunniksi pariksi katselemaan väkirikkaita unia. Tässä siis yksi apukeino ikäihmisen lyhytunisuuteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pieni eläkekirja

Vielä tuleekin yksi päivitys tähän blogiin, jonka lopettelin vuosi sitten. Blogikirjoittelun sivutuloksena syntyi pieni kirjanen, jonka ...