"Maksettu on, velkani mun, ylistys olkoon Ristiinnaulitun". Kyynelet valahtivat poskilleni vainajien muistotilaisuudessa, kun viulu ylisti ja kuoro soinnutti tätä Riihikirkkohymniä kotikylän puukirkossa. Vajaa vuosi sitten tätini arkku oli tuossa alttarin edessä. Tuli tunne, kuin hän olisi ollut läsnä. Olen paljon muistellut hänen, hänen äitinsä ja isoäitinsä, tämän keskenään hyvin läheisen naisketjun elämänkohtaloita kuluneen vuoden aikana. Kaikki lepäävät tuolla saman hautausmaan kätkössä.
Jokaiselle vuoden aikana kyläkirkon hautausmaan multiin peitellylle sytytettiin kynttilä nimeltä mainiten. Yönpimeä hautausmaa oli kynttilämerenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti