Armon sukulaiset

Kutsuimme sisareni kanssa tädin lähimmät 11 ystävää vielä hänen kotiinsa, niin tuttuun kaikille, ennenkuin sitä aletaan purkaa. Samalla tarjottiin luvatut jälkisyntymäpäiväkahvit, tädin viimeinen, 87. syntymäpäivä kun oli aivan viimeisten hetkien edellä. Oli kynttilöitä, kukkia, herkkujen tuoksua.
Kaikki kutsutut tulivat. Oli kulunut puolitoista vuotta edellisestä vierailusta, sen ajan täti oli sairaalanmäellä. Vähän jännittyneinä he tulivat. Kaikki oli kuin ennen, niin tuttua. Tavarat jäävät, ihminen on poissa, se tuntuu epätodelliselta.

Ensimmäisenä tuli äitinsä kanssa kehitysvammainen Pirjo, joka piti tätiä mummonaan, kun hänellä ei muuta mummoa ole. Pirjo meni heti tädin sängylle ja halaili tyynyjä, makaili sängyllä, pyyhki silmiään, pani kädet ristiin. Hän sai mukaansa mieluisia muistoesineitä, kaulaketjuja, koriste-esineitä, soittavan enkelin. Hän kutsui minua toiseksi sukulaiseksi. Läsnäolijat olivatkin virsirunoilija Jaakkolan kuvaamia "armon sukulaisia", joista yksi paikallaolija puhui hautajaisten muistotilaisuudessa.

Kaikki tuolit oli koottu olohuoneeseen tuttuun tapaan. Täyttä oli ja huone lämpeni, mutta hyvin mahduttiin. Puhe virisi, kasvispiirakka ja täytekakku maistuivat kahvin kanssa, katseltiin adresseja ja tädin elämän muistopapereita.Välillä keskityttiin kuuntelemaan toisten muistoja, hauskoja etupäässä, täti kun oli huumorintajuinen ihminen.Pirjo lauloi Jumalan kämmenellä ja Kaukaa sinua hain. Me kaikki otimme virsikirjat esillle ja lauloimme tutut lempilaulut.
Äkkiä tuli vahva tunne kuin täti olisi ollut paikalla ja minua alkoi itkettää. Muutkin alkoivat pyyhkiä poskiaan ja joku sanoi: tuntui kuin Iida olisi ollut paikalla.Kerroin enkelikokemuksestani. Paikallaolijat olivat ihmisiä, joille enkelit ovat uskon todellisuutta.
Pyysin ihmisiä katselemaan hyllyistä kirjoja itselleen muistoksi ja jonkin verran mieleisiä kirjoja löytyikin. Muitakin muistoesineitä annoimme mukaan. Roihukynttilöiden välistä ihmiset poistuivat kireään kuutamopakkaseen, jättäen hyvästit kymmenien vuosien vierailukodille.
Siskon kanssa tiskailimme ja puhuimme, että kun voisi tämän paikan pitää tämmöisenä. Ei se ole kuitenkaan mahdollista.
Kodin purkaminen on raskasta. Hetki kerrallaan surutyö kulkee.