On toistaitoinen olo, väsyttelee. Useampi aamuyö on mennyt herällessä, syinä lienevät varhaisen matkaanlähdön odottelu, nouseva kuu ja pienet säryt. Päiväunen jälkeen olo on turtunut.
Tuntuu, että pitäisi varmaan tehdä jotain, toimia kuten tapani on. Vai koettaisiko opetella Eckhart Tollen läsnäoloa ja tyyneyttä, katsella tätäkin olemisen kohtaa kaikessa rauhassa?
Lueskelin tämän henkisen opettajan kirjaa "Tyyneys puhuu". "Voit myös jäädä ikävystymisen ja levottomuuden tilaan ja tarkkailla, miltä tuntuu olla ikävystynyt ja levoton. Kun lisäät tunteeseen tietoisuuden, tunteen ympärillä on yhtäkkiä ikään kuin tilaa ja tyyneyttä. --Ikävystyminenkin voi opettaa sinulle, kuka olet ja kuka et ole".
"Katsele eläintä kukkaa, puuta ja huomaa, miten se lepää olemisessa. Se on oma itsensä. Kotonasi oleva kasvi, oletko koskaan todella katsonut sitä?Oletko huomannut, kuinka syvästi rauhallinen se on? Sillä hetkellä, kun tulet tietoiseksi kasvista huokuvasta tyyneydestä ja rauhasta, kasvista tulee opettajasi".
"Mikään, mikä on, ei voisi olla muulla tavalla.--Todellinen vapaus ja kärsimyksen loppu tarkoittaa elämistä sillä tavoin, kuin olisit täysin valinnut tällä hetkellä tuntemasi ja kokemasi. Tämä sisäinen liittoutuminen läsnäolon kanssa merkitsee kärsimyksen loppumista.--Ajatuksesi, tulkintasi, itsellesi kertomasi tarinat tekevät sinut onnettomaksi.-- Hyväksy vallitsevan hetken luonne. Se riittää.--Kun hyväksyt tämän hetken sellaisenaan, voit kokea sisälläsi tilan tunteen, joka on syvästi rauhallinen."
Näitä voi mietiskellä. Katsoin talvella kukkinutta orkideaa, joka nyt kuin vahvalla voimalla työntää uutta lehteä, mutta ei ole ainakaan vielä kukkinut uudelleen. Se tosiaan kuin lepää omassa sanattomassa itsessään ja tarkoituksessaan. Katsoin myös haapaa, joka näkyy tuvan ikkunaan. Se ei lepää itsessään, vaan värisee ja tärisee pienimmästäkin tuulen liikkeestä ympärillään ja hermostuttaa ympäristönsäkin. Siinäpä opettajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti