Jäähyväiset kesälle

Yksi uskollinen lukijä tässä soitti ja kysyi, onko jotain tapahtunut, kun en ole kirjoittanut viime päivinä. Ei mitään erityistä, on vain ollut kaikennäköistä menemistä ja reissua ja niitä on tulossakin.
Kovin tiiviistihän innostuinkin tänä vuonna kirjoittamaan, ehkä siksi kun en ole pitänyt muuta päiväkirjaa. Nyt tämä bloginpito tuntuu vähän itsekeskeiseltä, itseäni toistavalta ja myös yksipuoliselta puuhalta. Blogin oman tilaston mukaan kävijöitä on päivittäin toistakymmentä, vaikka se ei näy blogilistalta eikä kommenteista. Jotkut kävijöistä ajautuvat sivuille hakusanan kautta. Useimmiten satunnaisen kävijän on tuonut hakusana enkeliviesti, 260 kertaa. Nyt tuntuu, että kirjoittelussa voi tulla taukoa tai ainakin harvempia lähetyksiä. Mutta kirjoittelen varmaan, jos jokin asia alkaa pukeutua sanoiksi tai tulee erityisiä muutoksia tähän vakiintuneeseen eläkeläiselämääni. Eläkeajan vaiheitanihan minun oli tarkoitus tässä seurata.

Auringon lasku saaressa siirtyy vasemmalle ja yhä aikaisempaan. Keskikesällä aurinko laskee metsätasanteen oikeaan reunaan, ennen korkeampaa metsäkohtaa. Luonnossa välimatka on paljon pitempi kuin mitä kuva näyttää. Hyvästelemme kesää vähän herkin mielin, mutta onhan tämä koettu jo reilusti yli kuusikymmentä kertaa. Aina on totuttu myös pimeään. Se on Pohjolan asukkaan osa, tahtoi tai ei. Työaikana aika sujahti työn touhussa kuin huomaamatta jouluun, nyt voi enemmän tutkailla vuodenaikojakin.